Eduskuntavaaliohjelma 2015

Hyvinvointivaltion tulevaisuus on Suomen suurin naiskysymys

Vasemmistonaisille hyvinvointivaltio tarkoittaa tasa-arvoista, oikeudenmukaista ja vapaata yhteiskuntaa, jossa ihmiset ja ympäristö ovat etusijalla. Hyvinvointivaltiossa arjen sujuvuus taataan jokaisen saatavilla olevilla korkeatasoisilla julkisilla palveluilla päiväkodeista, kouluista, terveyskeskuksista ja vanhustenpalveluista edulliseen asumiseen, toimivaan julkiseen liikenteeseen sekä kulttuuri- ja liikuntaharrastusmahdollisuuksiin.

Hyvinvointivaltio on mahdollista ylläpitää vain, jos talous- ja työllisyyspolitiikalla taataan työpaikkojen synty ja veroja kerätään riittävästi ja oikeudenmukaisesti. Tuloeroja tasaava hyvinvointivaltio vähentää tehokkaasti pahoinvointia, rasismia, naisvihaa ja syrjintää.

Hyvinvointivaltio edellyttää demokratiaa ja mahdollistaa yhteiskunnallisen osallistumisen kaikille. Toimivassa demokratiassa valta ei kasaudu harvoille vaan kaikilla on mahdollisuus osallistumiseen elämäntilanteesta, sukupuolesta, varallisuudesta ja muista seikoista riippumatta.

Hyvinvointivaltio tuottaa yleisen tasa-arvon lisäksi sukupuolten välistä tasa-arvoa ja parantaa naisten mahdollisuuksia itsenäiseen ja hyvään elämään. Hyvinvointivaltiota heikentävä politiikka sekä julkisista palveluista leikkaaminen ja palveluiden yksityistäminen vievät hyvinvoinnilta pohjan.

Hyvinvointivaltion palvelut ovat tasa-arvon perusta

Naiset kantavat edelleen miehiä suuremman vastuun arjen pyörittämisestä. Siksi hyvät ja helposti saavutettavat palvelut ovat tärkeitä erityisesti naisten arjen sujumisen kannalta. On tärkeää, että palvelut ovat tasa-arvoisia, verovaroin rahoitettuja ja mahdollisimman laajasti julkisesti tuotettuja. Verovaroin ei pidä tukea yksityistä, voittoa tavoittelevaa palvelutuotantoa.

Yksityisten, etenkin terveydenhuoltoyritysten päätavoite on kerätä helpot voitot ja jättää kalliit ja vaikeat työt julkiselle sektorille. Siksi on pidettävä kiinni siitä, että sote-ratkaisussa vahvistetaan julkisen sektorin vastuuta järjestää ja tuottaa keskeiset hyvinvointipalvelut. Julkiselle sektorille on taattava riittävät resurssit sote-palveluiden tarjoamiseen siten, että syrjäseutujenkin palvelut turvataan.

Neuvoloista kirjastoihin ja palokunnista vanhainkoteihin on oltava riittävästi ammattitaitoista henkilökuntaa. Pikakoulutukset eivät riitä laaja-alaisen ja syvällisen osaamisen saavuttamiseen. Myöskin koulutusvaatimusten alentaminen säästöjä tavoitellen on lyhytnäköistä politiikkaa. Palveluiden korkea laatu on varmistettava säännöllisellä valvonnalla.

Hyvinvointivaltio tukee kaikenlaisia perheitä ja perhetilanteita. Aivan yhtä lailla on helpotettava adoptioprosessiin pääsemistä kuin turvattava jokaiselle kohtuullinen matka synnytyssairaalaan sekä taattava oikeus aborttiin naisen omaan tahtoon perustuen.

Varhaiskasvatusta tulee kehittää tarjoamalla ympärivuorokautisia palveluja. Esimerkiksi yksinhuoltajien työllistyminen helpottuu, jos tarjolla on joustavia päiväkotipaikkoja sekä iltapäivähoitoa, joka mahdollistaa työnhaun ja työn vastaanottamisen.

Lasten päivähoitoon pääsyä ei saa rajoittaa vanhempien ollessa työttöminä tai vanhempainvapaalla, vaan jokaisella lapsella tulee olla subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen. Kohti maksutonta päivähoitoa on edettävä laajentamalla päivähoitomaksujen nollaluokkaa sekä porrastamalla päivähoitomaksuja progressiivisemmin.

Koulutuspolun täytyy olla lapsuudesta eläkeikään asti tasa-arvoinen ja opetuksen kaikilla tasoilla korkealuokkaista. Peruskoulu on tasa-arvon perusta. Opetussuunnitelmiin on lisättävä sisältöjä yhteiskunnan toiminnasta, vaikuttamisesta ja työntekijöiden oikeuksista.

Kaikkien kasvatus- ja koulutustahojen on tuettava tasa-arvoa ja moninaisuutta. Oppimateriaaleja, opetusta ja päiväkotien, koulujen ja muiden oppilaitosten käytäntöjä on kehitettävä siten, että ne purkavat kaavamaisia sukupuolirooleja ja tukevat kaikkien ihmisten yhdenvertaisuutta. Seksuaalikasvatuksen on tuettava seksuaalista itsemääräämisoikeutta sekä seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuutta.

Sekä mielenterveys- että päihdeongelmista kärsivien on päästävä hoidon tarpeen arviointiin vuorokauden kuluessa ja tarvittaessa suoraan luomaan hoitosuhdetta. Mielenterveyspalveluiden avohoidon resursseja on vahvistettava huomattavasti. Ennaltaehkäisy on kuitenkin kaikkein tärkeintä eivätkä pelkät avohoitopalvelut riitä vaan resursseja on oltava myös laitospaikkoihin.

Liikennesuunnittelulla ja julkisella liikenteellä on oleellinen merkitys arjen sujuvuudelle ja palveluiden saatavuudelle. Julkinen liikenne on yhdistettävä yhdeksi helppokäyttöiseksi matkaketjuksi, joka mahdollistaa matkalipun oston, matkojen yhdistelyn ja maksamisen yhdellä palvelulla.

Taide, kulttuuri, liikunta ja urheilu tukevat hyvinvointia ja terveyttä sekä tuovat yhteiskuntaan aineetonta hyvinvointia. Siirtymällä kulutuskeskeisyydestä kohti aineettoman hyvinvoinnin lisäämistä luodaan kotimaista työtä, joka on myös ympäristön kannalta kestävää. On myös tasoitettava perusteettomia sukupuolittuneita eroja eri taiteen, kulttuurin ja liikuntalajien harrastamisen välillä.

Länsimaissa väestö vanhenee, ja vanhuuskin on sukupuolittunutta. Naiset elävät keskimäärin miehiä vanhemmiksi, joten enemmistö vanhoista ihmisistä ja myös heille suunnattujen palvelujen käyttäjistä on naisia. Vastaavasti eläkeläisköyhyys on voittopuolisesti naisten köyhyyttä, sillä enemmistö kansaneläkkeen tai pienen työeläkkeen varassa elävistä on naisia.

Vanhusten itsemääräämisoikeus ja oikeus arvokkaaseen vanhuuteen on turvattava ja hoivan sekä hoidon on vastattava tarpeisiin. Vanhustyön ammattilaisille on taattava oman alansa erityisosaaminen. On kehitettävä rinnakkain uudentyyppisiä yhteisasumisen muotoja, palveluasumista sekä pitkäaikaishoivaa ja -hoitoa sekä omais- ja kotihoitoa. Yksinasuvien vanhusten palvelutarvetta on arvioitava ja seurattava säännöllisesti.

Hyvinvointivaltion rahoitus vaatii työpaikkoja

Viimeiset vuosikymmenet harjoitettu jatkuvaan säästämiseen ja leikkaamiseen perustuva oikeistolainen politiikka on ajautunut viime vuosien talouskriiseissä umpikujaan. Epätasa-arvon ja köyhyyden lisääminen hyvinvointivaltioita heikentämällä on pahentanut finanssimarkkinoiden virheistä aiheutuneita talouskriisejä entisestään.

Samaan aikaan työllisyyden ja talouskasvun heikentymisen kanssa Suomen tuotantorakenne on muuttunut. Teollisuuden työpaikat ovat vähentyneet mutta uusia tuotantoaloja ei ole riittävän pontevasti ja rohkeasti rakennettu. Hyvinvointivaltion jälleenrakentaminen edellyttääkin talouspolitiikan suunnanmuutosta.

Lähivuosina tarvitaan useiden miljardien eurojen lisäpanostuksia tuotantorakenteen uudistamiseen sekä ekologisesti kestävän tuotannon kehittämiseen. Lisäksi tarvitaan mittavia julkisen sektorin toimia, jotka ylläpitävät kotimaista kulutusta ja kysyntää yli talouden vaikeiden aikojen. Julkiset investoinnit kertautuvat yksityisten investointien ja muun taloudellisen toimeliaisuuden kasvuna, mikä palautuu valtiolle verotuloina.

On muistettava, että myös elinkeinopolitiikalla ja elvytyksellä on sukupuoli. Sekä investoinnit ja muut kulutuskysyntää tukevat ratkaisut että uusien kasvualojen ja -yritysten tukeminen on tehtävä tiedostaen kenelle tuki kohdistuu. Palveluiden, kuten koulujen, päiväkotien, vanhainkotien, lastensuojelun sekä muiden sosiaali- ja terveyspalveluiden työntekijävajeen korjaaminen kohdistuu välittömämmin ja voimakkaammin naisiin, kun taas rakennusinvestoinnit ja teollisuuden tukeminen helpottaa välittömämmin miesten asemaa.

Hyvinvointivaltiossa tukitaan verovuodot

Veroparatiisitaloudet sekä valtioiden kilpailu palkkojen ja eläkkeiden leikkaamisella tuhoavat hyvinvointivaltion rahoituspohjaa. Siksi verovuodot on tukittava ja palkka- ja sosiaaliturvadumppaus lopetettava kansainvälisillä sopimuksilla.

Hyvinvointivaltion rahoittaminen edellyttää kautta linjan oikeudenmukaista verotusta. On siirryttävä yhtenäiseen verotukseen, jossa kaikkia tuloja verotetaan yhdessä progressiivisessa verotaulukossa. Suurten pääomatulojen, perintöjen ja varallisuuden verottamisella vahvistetaan palveluiden rahoitusta ilman suuria haittoja reaalitalouden kysyntään sekä pienennetään varallisuuseroja.

Varakkaiden yksityishenkilöiden ja suurten yhtiöiden harjoittama kansainvälinen veronkierto on ongelma niin vauraille kuin vasta vaurastuvillekin maille. Kehitysmaista virtaa veroparatiiseihin pääomia arviolta kymmenen kertaa enemmän kuin ne saavat kehitysapua. Köyhät maat eivät voi kestävästi nousta jaloilleen, mikäli verovuotoja ei tukita kansainvälisin sopimuksin muun muassa yritysten maakohtaisen kirjanpidon avulla.

Hyvinvointivaltiossa on reilu työelämä

Työllisyyden parantamisen lisäksi työmarkkinoilla on pidettävä huolta siitä, että työehtosopimuksia noudatetaan, sukupuolten palkkatasa-arvoa edistetään ja työhyvinvointia vahvistetaan. Matalapalkkatyömarkkinoiden luominen työttömyyden vähentämisen nimissä on joutumista ojasta allikkoon ja iskee pahiten naisiin, nuoriin ja maahanmuuttajiin. Yrittäjyydestä kiinnostuneita naisia on tuettava rohkeiksi kasvuyrittäjiksi.

Etenkin kaupungeissa, joissa asumiskustannukset ovat kovat, nollatuntisopimuksilla, osa-aikaisilla silpputöillä, satunnaisilla toimeksiannoilla ja muilla roskaduuneilla ei saa elämiseen riittävää palkkaa. Riittävä palkka ovat tärkeä myös siksi, että valtaosa sosiaaliturvasta määräytyy palkan perusteella. Kunnolliset palkat ja riittävä sosiaaliturva takaavat naisten taloudellisen itsenäisyyden.

Työelämässä tapahtuvaan syrjintään on puututtava tehokkaasti, eikä ongelmista selviytyminen saa jäädä yksittäisen työntekijän harteille. Siksi ammattiliitoille on säädettävä kanneoikeus, jotta ne voivat puuttua painostukseen ja syrjintään. Myös syrjinnän moniperusteisuus on huomioitava – syrjinnän syyt kuten sukupuoli, ikä, etninen tausta tai vammaisuus voivat kietoutua toisiinsa. Syrjinnästä on säädettävä riittävät sanktiot.

Työn ja vanhemmuuden sekä työn ja omaishoivan yhdistämistä on tuettava sekä vapaajärjestelyillä että julkisilla palveluilla kuten tuetuilla lomilla ja kotiavulla. Vanhemmuutta ja muuta hoivavastuuta läheisistä on jaettava nykyistä tasaisemmin miesten ja naisten kesken. Siksi nykyinen äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaa on yhdistettävä 6+6+6-malliksi, jossa molemmille vanhemmille on varattu yksi 6 kuukauden jakso ja yhden jakson vanhemmat saavat käyttää haluamallaan tavalla. Hoivavastuun jakaminen on yksi tärkeimmistä asioista, joilla parannetaan naisten asemaa työelämässä ja miesten asemaa perheissä.

Hyvinvointivaltio on turvallinen kaikille

Turvallisuus on monitasoinen ilmiö ja turvallisuuden tunne iso osa ihmisen henkistä hyvinvointia. Siksi julkisen tilan ja rakennetun ympäristön on oltava viihtyisä, turvallinen, saasteeton ja esteetön kaikille asukkaille. Julkisen, puolijulkisen ja yksityisen tilan rajoja on tarkennettava ja on määriteltävä tarkasti, kuka saa kontrolloida näitä tiloja. Erityisen varovainen pitää olla viranomaisten tehtävien siirtämisessä yksityisille vartiointifirmoille.

Miehet ja naiset kohtaavat väkivallan eri tavoin ja eri paikoissa. Suomessa koti on naisille vaarallisin ja katu miehille vaarallisin paikka. Parisuhdeväkivallasta aiheutuu yhteiskunnalle ja tuhansille yksilöille suunnattomat inhimilliset ja taloudelliset kustannukset. Siksi lähisuhdeväkivaltaa kohdanneille on oltava tarjolla matalan kynnyksen apua ja turvakotiin pääsemisestä on tehtävä subjektiivinen oikeus.

Suomessa on päästävä eroon kulttuurista, jossa aggressiivisuus on ”normaali osa” mieheksi kasvamista, monia urheilulajeja ja jopa välituntileikkejä. Vain miehille pakollisesta asepalveluksesta on siirryttävä molemmille sukupuolille tarkoitettuun turvallisuuskoulutukseen.

Ukrainan kriisi, ISIS:n nousu ja muut kansainväliset levottomuudet ovat omiaan lisäämään huolta ja levottomuutta myös Suomessa. Ratkaisuja ongelmiin ei pidä kuitenkaan hakea sotilasliitoista, lisääntyvästä asevarustelusta tai militarismin lietsomisesta. Vakautta ja rauhaa vahvistetaan parhaiten globaalia tasa-arvoa sekä sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävää kehitystä lisäävällä politiikalla. Suomen onkin voimakkaasti tuettava YK-järjestelmää ja sille pohjautuvaa kansainvälistä oikeusjärjestystä. On tuettava myös muuta keskinäistä ymmärrystä ja rauhaa rakentavaa kansainvälistä yhteistyötä esimerkiksi taiteen, tieteen ja urheilun saralla.

Suomen on tuettava globaalisti sukupuolten tasa-arvon toteutumista. Kehitysyhteistyöllä on edistettävä tyttöjen ja naisten koulutusta sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja naisten itsemääräämisoikeuden tukemiseen.

Hyvinvointivaltiossa ei ole rasismia eikä naisvihaa

Globalisaatio on lisännyt ihmisten mahdollisuuksia muuttaa maasta toiseen. Muuttamisen säännöt ovat kuitenkin täysin erilaiset rikkaille ja köyhille, koulutetuille ja lukutaidottomille tai miehille ja naisille. Halpatyö ei rajoitu kehittyviin maanosiin, vaan sitä siirretään vauraiden maiden sisään käyttämällä paperittomien ja vuokratyöntekijöiden olematonta oikeudellista suojaa.

Osa maahanmuutosta on myös vastentahtoista, kun ihmiset pakenevat köyhyyttä, sotia, vainoa tai nälkää. Kansainvälisen yhteisön pitää puuttua nykyistä tehokkaammin näihin syihin, mutta samalla kantaa vastuunsa pakenemaan joutuvien ihmisten auttamisesta.

Osa Suomeen muuttavista tarvitsee alkuvaiheessa nykyistä parempia ja nopeammin saatavia palveluita ja kielikoulutusta päästäkseen osaksi yhteiskuntaa. Kotoutuspalvelut onkin ulotettava myös työmarkkinoiden ulkopuolelle jääviin, jotka useimmiten ovat naisia. Kotoutuspalveluissa tulee ottaa erilaisissa asemissa olevien maahanmuuttajien tarpeet huomioon, jotta kaikilla on aito mahdollisuus osallistua. Esimerkiksi kielikurssien ajaksi on järjestettävä lastenhoitopalveluja.

Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat ihmiskaupan uhrit, joiden on saatava oleskelulupa ilman ehtoja. Vastaavasti epäilys seksin myymisestä on poistettava käännytyksen perusteista ja seksin ostaminen ihmiskaupan tai törkeän parituksen uhrilta tulee käsitellä seksuaalisena hyväksikäyttönä tai raiskauksena. Paperittomien siirtolaisten on saatava oikeus terveydenhuoltoon, äitiysneuvolaan sekä perusopetukseen ja säilöönottojärjestelmä on purettava, sillä vain rikollisia voidaan vangita.

Viime vuosikymmeninä vallalla ollut oikeistolainen politiikka on johtanut epävakaaseen taloustilanteeseen sekä lisääntyvään työttömyyteen, köyhyyteen ja epätasa-arvoon. Se on pehmittänyt maata rasististen ja äärioikeistolaisten liikkeiden ja ajatusten leviämiselle. Maahanmuuttajat yritetään esittää syntipukkeina ongelmiin, joiden syntymiseen heillä ei ole osaa eikä arpaa, ja etenkin muslimeja demonisoidaan mitä järjenvastaisimmilla tavoilla.

Rasistinen ajattelu kietoutuu usein vahvaan konservatismiin, jonka perusteella haikaillaan kuviteltua mennyttä maailmaa perinteisine sukupuolirooleineen. Tässä vääristyneessä ajattelussa mies on naista ylempi samalla tavoin kuin eurooppalainen on muunmaalaisia ylempi. Kaikkia valtarakenteita purkavat ja kaikesta sorrosta eroon pyrkivät feministit ovat pahinta, mitä homofobinen ja konservatiivinen rasisti tietää.

Hyvinvointivaltiossa, jossa on pienet tuloerot, köyhyys on vähäistä ja hyvinvointi on laajaa, on myös vähäinen kasvutila rasistisille ja naisvihamielisille ajatuksille.