Puheenjohtajaehdokkaat tasa-arvotentissä

Vasemmistoliitto järjestää neuvoa-antavan jäsenäänestyksen puheenjohtajasta 16.5.-3.6. välisenä aikana. Vasemmistonaiset tenttasi Vasemmistoliiton puheenjohtajaehdokkaita tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskysymyksissä.

Tätä me kysyimme:

1. Mikä on tärkein tekosi sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi?

2. Mitkä on kolme tärkeintä tasa-arvo- ja yhdevertaisuuskysymystä tässä ajassa? Jos sinä saisit kirjoittaa hallituksen tasa-arvo-ohjelman, mitkä olisivat ohjelman kolme kärkihanketta?

3. Millaisena näet poliittisten naisjärjestöjen merkityksen ja roolin puolueille ja yhteiskunnalle?

Li Andersson

1. Koen, että politiikkaan mukaan lähteminen ja feminismin esillä pitäminen on ollut minun tärkein tapa edistää sukupuolten tasa-arvoa. Viime eduskuntavaaleissa kampanjoin feminismillä yhtenä kärkiteemanani ja nostin muun muassa vanhempainvapaajärjestelmän uudistamisen 6+6+6-mallin mukaisesti näkyvästi esille.

2. Ensimmäinen olisi työelämän tasa-arvon parantaminen. Siihen liittyy palkkatasa-arvo ja sen edistäminen mutta myös naisten työllistymisen helpottaminen ja työhyvinvointi. Laadukkaat ja kohtuuhintaiset varhaiskasvatuspalvelut on yksi tärkeä tapa tukea naisten työssäkäyntiä. Julkisella sektorilla tulisi pilotoida erilaisia työssä jaksamiseen ja työhyvinvointiin liittyviä hankkeita ja kokeiluja, kuten esimerkiksi kuuden tunnin työpäivä.

Toinen kärkihanke olisi sukupuolen moninaisuuden tunnistaminen lainsäädännössä. Translaki tulisi uudistaa niin, että koko lain lähtökohdaksi otetaan itsemäärittely. Äitiyslaki olisi toinen tärkeä uudistus tasa-arvoisemman vanhemmuuden puolesta.

Kolmas kärkihanke liittyisi rasismiin ja syrjinnän kitkemiseen. Suomi tarvitsee tavoitteellisemman lähestymistavan rasismin vähentämiseksi. Opettajankoulutuksessa ja -täydennyskoulutuksessa on annettava paremmat välineet käsitellä normeja ja samalla tukea opettajien pedagogisia valmiuksia opettaa oppilaita, joiden äidinkieli on muu kuin suomi tai ruotsi. Asunto- ja koulutuspolitiikalla on estettävä asuinalueiden eriytymistä ja työelämässä on esimerkiksi anonyymin työnhaun kautta edistettävä asennemuutosta.

3. Naisjärjestöillä on tärkeä rooli niin puolueiden sisäisen tasa-arvon kehittämisen kuin puolueen tekemän politiikan sukupuolivaikutusten arvioinnin näkökulmasta. Näitä asioita ei missään nimessä saa jättää vain naisjärjestöjen vastuulle, mutta näen, että järjestöt yleensä toimivat hyvinä vahtikoirina näissä kysymyksissä.

Jari Myllykoski

1. Minulle tärkeä asia on etenkin sukupuolten välisen tasa-arvon toteutuminen työelämässä. Olen tehnyt eduskunnassa töitä ja aloitteita esimerkiksi nollatuntisopimusten rajoittamiseksi ja vastentahtoisen osa-aikatyön kitkemiseksi. Nollatuntisopimuksella työtä tekevistä enemmistö on naisia, joten asialla on merkittäviä sukupuolivaikutuksia. Naisvaltaisten alojen palkkausta ja työehtoja on parannettava ja näin osaltaan edistettävä sukupuolten välistä palkkatasa-arvoa. Ehkä yksittäisenä asiana voisi esille nostaa äänestämisen tasa-arvoisen avioliittolain puolesta ja mahdollisuutta olla kirjaamassa silloiseen hallitusohjelmaan omistajapolitiikkaosaan tasa-arvoisuuslauseketta (Valtio edistää omistamissaan yhtiöissä sukupuolten välistä tasa-arvoa pyrkien suunnitelmallisesti turvaamaan riittävä naisten edustus valtio-omisteisten yhtiöiden hallituksissa.)

2. Ensiksi mainitsen samapalkkaisuuden tavoitteen ja naisvaltaisten alojen matalapalkkaisuuden. Naisvaltaisten alojen palkkakuoppa ruokkii tilannetta, jossa naiset ovat joko pienituloisia, tai taloudellisesti riippuvaisia puolisoistaan. Tätä tilannetta on parannettava korottamalla alimpia palkkoja ja kohentamalla työehtoja esim. osa-aikatyön sääntelyä lisäämällä. Toinen tärkeä kysymys on eriarvoisuuden periytyminen, joka on usein sukupuolittunutta. Esimerkiksi maahanmuuttajataustaiset lapset pärjäävät koulussa valtaväestöä heikommin ja usein maahanmuuttajataustaiset naiset jäävät ilman koulutusta. Koulutuksen tasa-arvon esteitä on purettava. Kolmas tärkeä tasa-arvokysymys on perheen ja työn yhteensovittaminen. Nykyisellään monella perheellä se on tarpeettoman vaikeaa. Asiaa tulisi korjata 6+6+6 –mallin avulla. Nämä kolme kohtaa eivät ole arvojärjestyksessä. Niiden ympärille voisi rakentaa hallituksen tasa-arvo-ohjelman kolme kärkihanketta. En malttaisi olla kirjoittamatta hallitusohjelmaan vielä osakeyhtiöiden hallitusten sukupuolikiintiötä.

3. Poliittisten naisjärjestöjen merkitys on olla tasa-arvokysymysten asiantuntijoita ja feministisen näkökulman esiinnostajia. Näiden näkökulmien täytyy tosin leikata myös puolueiden koko toiminnan, eikä olla eristettyinä vain naisjärjestöihin. Naisjärjestöt tarjoavat myös arvokkaan toimintakanavan naisille.

Aino-Kaisa Pekonen

1. Tein ison työn viime vaalikaudella lakivaliokunnassa tasa-arvoisen avioliittolain eteenpäin viemiseksi. Nyt alkaa työskentely äitiyslain uudistuksen läpi viemisen puolesta, kun kansalaisaloite sai tarvittavat 50 000 ääntä. Myös translain uudistaminen on tärkeää, ja siksi olen allekirjoittanut Silvia Modigin lakialoitteen koskien sterilisaatiovaatimuksen poistamista.

2. Kotihoidontuen käyttäjistä yli 90 prosenttia on naisia. Pitemmät katkokset naisten työuriin pienentävät palkkoja ja eläkkeitä ja vaikeuttavat työllistymistä. Tarvitaan perusteellinen vanhempainvapaiden uudistus 6+6+6 -mallin mukaisesti. Perhevapaat pitenisivät, naisten työmarkkina-asema vahvistuisi ja miesten asema perheessä vahvistuisi. Tähän pakettiin sisältyisi myös subjektiivisen päivähoito-oikeuden palauttaminen.

Toinen hoitoon ja hoivaan liittyvä tärkeä kysymys on omaishoito. Tämä on merkittävä tulevaisuuden tasa-arvokysymys, kun yhä useammat ihmiset elävät pidempään. Hallituksen tavoitteena on saada vanhusten kotihoitoa lisättyä entisestään. Omaishoitajista 70 prosenttia on naisia, ja omaishoito aiheuttaa samalla tavalla katkoja työelämään kuin lasten kotihoitokin. Tarvitaan myös toimivaa laitoshoitoa ja erilaisia välimalleja, kuten intervallihoitoa.

Turvakotien resurssit olisi saatava edes suositusten tasolle. Tällä hetkellä turvakotipaikkoja on Suomessa noin viidennes suosituksesta. Tilanne on muun muassa pääkaupunkiseudulla kestämätön.

3. Poliittisten naisjärjestöjen tärkeä tehtävä on nostaa tasa-arvoon liittyviä kysymyksiä esiin ja pitää niitä mukana poliittisessa keskustelussa. Kuten nykyhallitus on kiistatta todistanut, miesten johtamassa maailmassa nämä asiat eivät nouse keskiöön!