Juha Sipilän hallitus ajaa Suomen talous- ja tasa-arvotaantumaan

Juha Sipilän hallitus ei pyri talouden tasapainottamiseen tai uuden nousun luomiseen vaan pyrkimys on päästä eroon tasa-arvoisesta ja hyvinvoivasta Suomesta. Hallituksen esittelemät toimet niin työmarkkinoiden, verotuksen kuin julkisten palvelujenkin osalta tulevat lisäämään sukupuolten epätasa-arvoa sen sijaan, että talous lähtisi niillä nousuun.

Lasten päivähoito-oikeutta ollaan rajaamassa ja päiväkotien ryhmäkokoja kasvattamassa. Seurauksena arviolta 5000 lastentarhaopettajaa ja lastenhoitajaa jää työttömäksi ja päiväkodeista tulee varhaiskasvatuksen ja hyvän hoidon tyyssijoista lasten säilytyslokeroita.

Vastaavasti myös vanhuspalveluiden hoitajamitoituksia ollaan pienentämässä. Käytännössä myös vanhuspalveluissa pystyttäisiin jatkossa hoitamaan vain välttämättömät rutiinit eikä aikaa vanhusten hyvinvoinnista ja elämänlaadusta huolehtimiseen jäisi. Pääsyä laitoshoitoon ollaan jo rajattu ja laitoshoitopaikkojen määrää pyritään vähentämään vaikka vanhusten määrä lisääntyy.

– Hoiva- ja hoitotyön ammattilaiset ovat pienipalkkaisia ja äärimmäisen raskasta ja yhteiskunnalle elintärkeää työtä tekeviä naisia niin julkisella kuin yksityiselläkin sektorilla, Vasemmistonaisten puheenjohtaja Saila Ruuth muistuttaa.

– Näiden naisten tuottamat palvelut ovat myös avain siihen, että toiset naiset vapautuvat läheisten hoivaamisesta palkkatöihin.

Hallitus mitä ilmeisimminkin pyrkii muuttamaan Suomen mieselättäjäyhteiskunnaksi, jossa naiset hoitavat kotona palkkattomasti lapset sekä sairaat ja vanhat läheisensä ja vain miehet käyvät palkkatöissä ja ovat taloudellisesti itsenäisiä.

Palveluista tehtävien leikkausten sijaan valtion talouden tasapainottamiseen yksi hyvä keino olisi harmaan talouden sekä veronkierron ja -keinottelun suitsiminen. Hallitus on kuitenkin tekemässä päinvastaista eli purkamassa rahoituspohjaa hyvinvointivaltiolta.

Käyttöön ollaan muun muassa ottamassa hallintarekisteri, joka mahdollistaa osakeomistusten piilottamisen ulkomaille ja näin verottajan saavuttamattomiin. Tämän osakkeenomistajille tehtävän kädenojennuksen lisäksi hallitus on päättänyt säästää 6 miljoonaa euroa harmaan talouden tutkimisesta. Leikkauksen on arvioitu johtavan 12 miljoonan euron verotulojen menetykseen.

– On ilmeistä, että niin kauan kuin hallituksessa on pääministeri Juha Sipilän ja liikenne- viestintäministeri Anne Bernerin kaltaisia ministereitä, joilla itsellään on yhteydet yrityksiin, jotka piilottelevat tuottojaan veroparatiiseissa tai harjoittavat agressiivista verosuunnittelua, ei hallituksella ole intressiä oikeudenmukaiseen veropolitiikkaan, Ruuth toteaa.

Työelämäuudistuksina hallitus on fiksoitunut muutamaan perustelemattomaan prosenttilukuun sekä hokemaan kustannuskilpailukyvystä. Näiden nimissä ollaan leikkaamassa työntekijöiltä palkallisia arkipyhiä, sairaslomapäiviä, lomarahoja ja palkankorotuksia.

– Sen sijaan, että tavalliset ihmiset, työntekijät, eläkeläiset, opiskelijat ja työttömät, miettivät, mistä he olisivat valmiita luopumaan ja tinkimään, pitää kysyä, mistä Elinkeinoelämän keskusliiton edustamat yritykset omistajineen ovat ilmoittaneet olevansa valmiita tinkimään, Ruuth linjaa.

– Mitä takeita saamme siitä, että yritykset käyttävät palkkakuluissaan säästyneet rahat uusien työntekijöiden palkkaamiseen tai toimintansa laajentamiseen uusilla investoinneilla sen sijaan, että säästyneet rahat maksetaan omistajille osinkoina?

Nyt on kaikkien tavallisten naisten ympäri Suomen aika miettiä, ajaako hallitupuolueet sitä politiikkaa, mitä vaalien alla lupasivat. Poliitikot eivät kaikesta huolimatta ole koneita vaan hekin ovat vaikutteille ja painostukselle alttiita.

– Kannustan jokaista omasta, lastensa, vanhempiensa ja koko Suomen tulevaisuudesta huolestunutta naista vähintään lähettämään sähköpostia oman vaalipiirin hallituspuolueiden kansanedustajille ja kertomaan, että ratkaisuja taloustilanteeseen haetaan nyt aivan väärästä päästä.

Säästöt hyvinvoinnista ja leikkaukset tavallisten ihmiset palkasta ja toimeentulosta eivät tämän maan taloutta saa nousuun. Sen sijaan leikkaukset palveluihin aiheuttavat sellaisen hyvinvointi- ja tasa-arvovajeen, ettei sitä kurota umpeen millään talouskasvulla.