Ehdolla puhenaiseksi: Veronika Honkasalo

Vasemmistonaisten puhenainen vaihtuu, kun yhdeksän vuotta puhenaisena toiminut Saila Ruuth on ilmoittanut jättävänsä tehtävän. Ehdolle uudeksi puhenaiseksi ovat asettuneet kansanedustajamme Veronika Honkasalo ja Pia Lohikoski.

Kysyimme puhenaisehdokkailtamme muutaman kysymyksen ennakkoon.

1. Kerro vähän taustoja itsestäsi, mitä olet tehnyt aiemmin? Miksi juuri sinut pitäisi valita Vasemmistonaisten seuraavaksi puhenaiseksi?

2. Mitkä on mielestäsi Vasemmistonaisten painopistealueet tulevalle kolmivuotiskaudelle ja miten näet toimintaryhmien roolin niiden toteuttamiseksi?

3. Miten näet sukupuolen merkityksen yksilön elämässä ja politiikassa? Onko sukupuolella väliä?

4. Miten näet puolueen naiserityisen työn tarpeen, tehtävät ja tulevaisuuden?

Näin Veronika Honkasalo meille vastasi:

1. Olen ensimmäisen kauden kansanedustaja Helsingistä ja tehnyt pitkän ammatillisen uran akateemisena tutkijana. Väittelin tohtoriksi sosiologiasta vuonna 2011, väitöskirjassani tarkastelin tyttötyötä, sukupuolten tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Olen 44-vuotias ja lapseni ovat 13 ja 9. Olen kantanut heistä yksin vastuun lähes heidän koko lapsuutensa ajan, joten yhden vanhemman talouden pyörittäminen on minulle tuttua. Koko tutkimusuran aikana tutkimushankkeeni ovat käsitelleet tavalla toisella yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa feministisen tutkimuksen näkökulmista. Olen kouluttanut laajasti varsinkin kasvatusalan ammattilaisia konkreettiseen tasa-arvotyöhön liittyen ja myös tarjonnut apuani monille eri ammattiryhmille ja järjestöille yhdenvertaisuuteen ja tasa-arvoasioihin liittyen. Kansalaisaktivisti minussa heräsi 2000-luvun alussa ja liityin mukaan Naisasialiitto Unionin nuorten naisten toimintaan, sen jälkeen toimin neljä vuotta 2000-luvun alussa Unionin puheenjohtajana. Se oli varsinainen näkökulmapaikka ja feministinen koulu nuorelle kolmekymppiselle naiselle.

Minut pitäisi valita Vasemmistonaisten puhenaiseksi, sillä tunnen suomalaisen feministisen liikkeen, sen keskeiset toimijat ja koko naisjärjestökentän erinomaisesti. Voisi sanoa, että olen suomalaisessa yhteiskunnassa yksi näkyvimmistä feministeistä. Toimin Vasemmistoliiton varapuheenjohtajana kolme ja puoli vuotta ja nyt haluan pistää energiani ja osaamiseni siihen, että Vasemmistonaisten profiili nousee esille niin puolueen sisällä kuin sen ulkopuolellakin. Feministiset verkostoni ja osaamiseni ovat tässä tehtävässä kullanarvoinen asia.

2. Vasemmistonaisten tärkeimpiin tehtäviin kuuluu mm. Nytkiksen puheenjohtajuus vuonna 2020 ja yhteydet muihin poliittisiin naisjärjestöihin. Tämän lisäksi Vasemmistonaisten tulee kirittää niin omaa puoluetta kuin muitakin hallitusvastuussa olevia puolueita siinä, että hallitusohjelmaan kirjatut tasa-arvotavoitteet (mm. Naisiin kohdistuvan väkivallan torjuminen, palkkatasa-arvo, vanhempainvapaauudistus) todella toteutuvat. Kolmas tehtävä liittyy Vasemmistonaisten profiilin nostamiseen ja toiminnan terävöittämiseen. Minä toivoisin, että Vasemmistonaiset olisi luonteva paikka toimia jokaiselle vasemmistoon itsensä paikantavalle feministille, esim. iästä, taustasta, äidinkielestä, seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta. Neljäntenä asiana mainitsisin vasemmistolaisten naisten mentoroinnin niin kuntapolitiikassa kuin muissa poliittisissa luottamustehtävissä. Valitettavasti on vielä monesti niin, että nainen on politiikassa hyvin yksin. Meidän pitää systemaattisesti tukea naisten poliittisia uramahdollisuuksia ja nostaa naisia myös puolueemme johtotehtäviin. Vasemmistonaisten tulee myös huolehtia siitä, että puolueen ohjelmille on tehty sukupuolivaikutusten arviointi ja puolueen oma tasa-arvotyö on kunnianhimoista.

3. Sukupuolella on todellakin väliä. Sanon usein, että sukupuoli liittyy ihan kaikkeen ja koko yhteiskunta on vahvasti sukupuolittunut. Politiikassa se näkyy erityisen hyvin siinä, miten eri kysymykset ja teemat päätyvät naisten hoidettaviksi (sote ja koulutus) ja muihin teemoihin ei naisia kaivata (mm. Talouspolitiikka, ulko- ja turvallisuuspolitiikka). Lisäksi poliittinen toiminta vaatii erityistä tasapainoilua perheen ja politiikan yhteensovittamisessa. Naiset kohtaavat myös ihan omanlaistansa väheksyntää ja aliarvioimista sukupuolen ja iän vuoksi. Sanon usein, että yleisesti ajatellaan vinosti, että nainen on politiikassa liian nuori kunnes hän yhtäkkiä onkin jo liian vanha. Koen monesti omaksi tehtäväksi nimenomaan sukupuolirakenteiden esille tuomisen. Sukupuoli ja sukupuolitetut merkitykset eivät paikannu vain yksilöön, vaan meitä kaikkia ohjaavat vahvasti sukupuolittuneet rakenteet. Se estää täysimittaisen vapauden toteutumisen ja siksi näiden rakenteiden purkaminen on meidän kaikkien tehtävä, sitä ei voi jättää vain yksilön vastuulle.

4. Niin kauan kuin yhteiskuntamme on epätasa-arvoinen tarvitaan naiserityisiä tiloja ja toimijuutta. Tämä koskee myös puolueen omaa toimintaa. Mutta sen pitää olla mukaanottavaa ja avointa. Naiserityisyys pitää toisinaan myös määritellä toiminnan sisällön tarpeen mukaan, eikä aina itsetarkoituksellisesti. Esimerkiksi lähisuhdeväkivaltaa kokeneille naisille pitää olla tarjolla naiserityisiä paikkoja, joissa purkaa omia kokemuksia turvallisessa ilmapiirissä. Samaan aikaan olisi tärkeää, että myös miehet ottaisivat enemmän vastuuta sukupuolten tasa-arvon edistämisestä eikä se olisi joksikin naisten velvollisuudeksi sysätty asia.