Neljän kohdan hoiva- ja hoitopalveluiden pelastuspaketti

Vasemmistonaisten ratkaisut hoiva- ja hoitopalveluiden pelastamiseksi.

1. On hyväksyttävä, että hoito ja hoiva maksaa

Muihin Pohjoismaihin verrattuna Suomessa tarvitaan miljardi euroa lisää rahaa vanhuspalveluihin. Riittävä ammattitaitoisen henkilöstön määrä sekä kunnolliset palkat ja työehdot ovat edellytys sille, että vanhusten, vammaisten, sairaiden, lasten ja muiden apua tarvitsevien hoito on ihmisarvoista.

Niin poliitikkojen kuin kaikkien ihmisten on hyväksyttävä se, ettei hyviä palveluja ole mahdollista tuottaa aina vain halvemmalla. Sen myöntäminen, että hyvä hoiva ja hoito vaativat riittävän rahoituksensa, ei poista ammattitaitoisen johtamisen sekä kustannustehokkaan työn organisoinnin tarvetta ja merkitystä.

2. Lisärahoitus hankittava sosiaalisesti oikeudenmukaisesti

Tarvittavia lisäeuroja ei tarvitse hankkia pelkästään kiristämällä tavallisten ihmisten verotusta vaan huomio on käännettävä esimerkiksi pääomatulojen oikeudenmukaiseen verotukseen sekä verovälttelyn ja veronkierron estämiseen sekä harmaan talouden kitkemiseen. Harmaasta taloudesta aiheutuneen veromenetyksen suuruudeksi arvioitiin 4-5 miljardia euroa vuonna 2010.

Agressiivisen verosuunnittelun ja veronkierron estäminen tukee myös sitä, etteivät verorahamme valu jonnekin muualle kuin palveluiden korkeatasoiseen järjestämiseen.

3. Henkilöstömitoitus ja laatukriteerit lakiin

Riippumatta siitä, tuottaako palvelun kunta tai jokin muu julkinen toimija, yksityinen yritys tai kolmannen sektorin toimija, on voitava olla varma siitä, että palvelu täyttää tietyn laatutason. Sen takia henkilöstömitoitukset ja laatukriteerit on kirjattava lakiin.

Henkilöstön riittävän määrän lisäksi laatukriteereillä on varmistettava, että henkilöstö on koulutettua ja tekee oman ammattitaitonsa mukaista työtä.

Lailla säädettävän laatutason lisäksi kuntien on entisestään parannettava kilpailuttamis- ja sopimusosaamistaan.

4. Valvonta kuntoon ja sanktiot kovemmiksi

Koska on osoittautunut, ettei palvelutuottajien omavalvonta toimi alkuunkaan kuten pitäisi, täytyy ulkoista valvontaa tahostaa nykyisestä. Kuntien valvontavelvollisuudelle on määriteltävä selkeämmät kriteerit ja kuntien on opittava huomioimaan lisääntyvä valvonta yksityistämisen kuluna.

Myös valvovilla viranomaisilla on oltava riittävät resurssit toteuttaa uskottavaa valvontaa, sekä nykyistä suurempi valmius puuttua ongelmiin ja laiminlyönteihin.

Imagotappioiden lisäksi palveluntuottajan on jouduttava myös juridiseen vastuuseen, jos palvelu ei täytä lakiin kirjattavia laatukriteereitä tai sopimuksessa luvattua. Vastaavasti sanktioiden täytyy olla riittävät, jotta ne yhdessä kattavan valvonnan kanssa toimivat pelotteena ja ennaltaehkäisevät laiminlyöntejä. Vakaviin laiminlyönteihin toistuvasti syyllistyneet tuottajat täytyy voida sulkea uusien kilpailutusten ulkopuolelle.

Lue aiheesta julkaistu tiedote.