1. Millaista ihmisoikeuspolitiikkaa Suomen presidenttinä ajaisitte muun maussa suhteessa Etelä-Afrikan naisten tilanteeseen? Maan perutuslaki on ihmisoikeuksiltaan yksi maailman edistyksellisimmistä. Käytäntö on kuitenkin kaukana siitä. Viime vuonna nuori homoseksuaalinen nainen, gay-aktiivi Nozolo Nogwaza kivitettiin pahoinpitelyn ja ns. korjaavan raiskaamisen (miehet uskovat naisen ”parantuvan” tämän raiskauksen ansiosta heteroseksuaaliksi) jälkeen kuoliaaksi. Etelä-Afrikassa raiskataan vuosittain noin puoli miljoonaa naista.
Edellinen hallitus valmisteli eduskunnalle Ihmisoikeuspoliittisen selonteon, jonka mukaan suomalaista ihmisoikeuspolitiikkaa tehdään. Minusta tämän selonteon linjaukset ovat hyviä ja niiden mukaan veisin Suomen presidenttinäkin asioita eteenpäin. Ihmisoikeuspolitiikka on keskeinen osa hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittista toimintaa. Selonteon mukaisesti hallitus edistää ihmisoikeuksien, demokratian, oikeusvaltioperiaatteen ja kestävän kehityksen toteutumista kaikkialla maailmassa.
Kansainvälinen oikeus ja ihmisoikeussopimusten asettamat velvoitteet ovat Suomen ihmisoikeuspolitiikan kulmakivinä. Sopimusvelvoitteiden lisäksi Suomi kunnioittaa poliittisia ihmisoikeussitoumuksiaan. Tämä edellyttää sekä ihmisoikeusnormien kansallisen toimeenpanon tehostamista että niiden toimeenpanon edistämistä kaikkialla maailmassa kahdenvälisessä kanssakäymisessä, Euroopan unionin (EU) kautta ja monenkeskisillä foorumeilla.
Suomen ihmisoikeuspolitiikan lähtökohtana on ja tulee edelleenkin olla ihmisoikeuksien yleismaailmallisuus, jakamattomuus ja keskinäinen riippuvuus. Ihmisoikeuspolitiikan keskeisiä osia ovat myös kollektiivisten oikeuksien edistäminen sekä syrjinnän vastainen toiminta. Ihmisoikeuspolitiikkaa pitää harjoittaa avoimesti ja yhteistyöhakuisesti.
Suomen ensimmäistä ihmisoikeustoimintaohjelmaa ollaan parhaillaan viimeistelemässä. Ohjelmassa sukupuolten tasa-arvo nähdään osana ihmisoikeuksien toteutumista (tasa-arvoon liittyviä teemoja ovat mm. tasa-arvolain uudistaminen, ihmisarvoiseen työhön liittyvät teemat, naisiin kohdistuva väkivalta ja lähisuhdeväkivalta; myös ihmisoikeuksien seurantajärjestelmän kehittäminen tukee sukupuolten tasa-arvon edistämistä ja syrjinnän ehkäisyä).
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen syrjintä on yleistä kaikkialla maailmassa; homoseksuaalisuus määritellään edelleen rikokseksi yli 80 maassa. Syrjinnän käsitteen tulee ehdottomasti kattaa lähtökohtaisesti seksuaalisen suuntautumisen perusteella tapahtuva syrjintä. Homoseksuaalisuus tulee dekriminalisoida. EU:n yhtenäinen ja määrätietoinen toiminta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien turvaamisessa on erittäin tärkeää. Presidenttinä varmistaisin, että Suomi tukee EU:n perusoikeusviraston toimintaa ja yhteistyötä mm. EN:n ihmisoikeusvaltuutetun kanssa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien turvaamiseksi. Viharikoksia pyritään ehkäisemään ja moniperustaista syrjintää vastustamaan myös Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (ETYJ) inhimillisen ulottuvuuden puitteissa.
Minusta YK:n naisten oikeuksien sopimus CEDAW on erittäin tärkeä väline naisten aseman parantamiseen kansainvälisesti.
2. Mitä olette valmis presidenttinä tekemään, jotta suomalaiset YK- ja muut sotilaat eivät syyllisty naisten riistoon rauhanturvakohteissa? Kun esimerkiksi YK:n alaiset rauhanturvajoukot siirtyvät palvelemaan kriisialueille, rauhanturvajoukkojen miehille on joskus YK:n hiljaisella hyväksynnällä järjestetty bordellipalvelut. Näitä bordellipalveluita antavat lähialueiden köyhät tai muualta kuljetetut naiset, jotka on joko pakotettu tähän tai he ovat taloudellisen kurjuuden takia joutuneet näihin tehtäviin. Hiljattain kävi myös ilmi, että Afganistanissa YK-joukkoja palvelleet keittiötyöläiset ovat olleet käytännössä orjatyössä.
YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi vuonna 2000 päätöslauselman 1325 ”Naiset, rauha ja turvallisuus”, jolla pyritään vahvistamaan naisten asemaa ja päätösvaltaa kriisinhallintaan liittyvässä toiminnassa. Suomi on jo pitkään toiminut aktiivisesti monella eri saralla päätöslauselman täytäntöön panemiseksi muun muassa YK:n, EU:n ja Etyjin kanssa yhteistyössä. Erillisen toimintaohjelman avulla voidaan toimintaa viedä eteenpäin entistä konkreettisemmin, johdonmukaisemmin ja kunnianhimoisemmin.
Suomen kansallinen toimintaohjelma tämän päätöslauselman toimeenpanemiseksi tehtiin vuosille 2007-2011. Parhaillaan valmistellaan uutta toimintaohjelmaa. Prosessia varten perustettiin työryhmä, joka koostuu ministeriöiden, kansalaisjärjestöjen muodostaman 1325-verkoston sekä tutkimuslaitosten edustajista. Työryhmän laaja kokoonpano varmisti toimintaohjelman laadinnan avoimessa ja osallistavassa prosessissa. Näen tämän kansallisen toimintaohjelman olemassaolon ja seuraamisen erittäin tärkeänä. Ohjelma tukee myös hallituksen tavoitetta sukupuolinäkökulman valtavirtaistamiseksi kaikkeen päätöksentekoon. Toimintaohjelman valmistelemiseen liittyvä prosessi voidaankin nähdä lähes yhtä tärkeänä asiana kuin itse lopputulos, ja se toimii hyvänä esimerkkinä eri toimijoiden yhteistyöstä.
YK:n päätöslauselman 1325 päätavoitteina on vahvistaa naisten roolia ja päätösvaltaa konfliktien ehkäisyssä, ratkaisemisessa, rauhanrakentamisessa ja yhteiskunnan vakauttamisessa konfliktin jälkeisessä tilanteessa mm. niin, että sukupuoleen ja tasa-arvoon liittyvät kysymykset valtavirtaistetaan kaikkeen sotilas- ja siviilikriisinhallintaan. Tällä halutaan lisätä merkittävästi naisten turvallisuutta samalla korostaen, ettei naisia ja tyttöjä tule nähdä uhreina, vaan aktiivisina toimijoina yhteiskunnan kaikilla osa-alueilla. Pysyvän rauhan toteutumiseen on paremmat mahdollisuudet, jos naisilla ja miehillä on tasavertaiset mahdollisuudet osallistua päätösten suunnitteluun ja toteutukseen. Päätöslauselman täytäntöönpano ei siis ainoastaan hyödytä naisten, vaan koko yhteiskunnan vakautta ja kehitystä.
Suomen kaikilla kriisinhallintajoukoilla sekä siviilikriisinhallinnassa että sotilaskriisinhallinnassa on kansalliset operaatiokohtaiset käytännesäännöt. Lisäksi kansainvälisillä toimeenpanevilla joukoilla on omat määräyksensä. Käytännesäännöissä huomioidaan paikalliset olosuhteet ja ne naisten asemaan liittyvät asiat, joita käsitellään päätöslauselmassa 1325.
Asia, johon presidenttinä kiinnittäisin erityistä huomiota, on valvonnan lisääminen ja tehostaminen. Ei riitä, että meillä on olemassa hyvät säännöt, jos kukaan ei valvo niiden noudattamista. Nykypäivänä valvonta ei ole sillä tasolla, millä sen pitäisi olla.
3. Miten olette presidenttinä kansainvälisesti valmis toimimaan somalialaisten naisten aseman turvaamiseksi Afrikan sarven nälkäkriisissä ja sen mahdollisesti lauettua? Mitä olette valmis tekemään kv. ympäristökysymyksissä, jotta Afrikan sarven alueet eivät joudu kärsimään ekologisesti ilmastonmuutoksen aiheuttamasta kuivuudesta? Somalian naisten tilannetta kuvataan yhdeksi pahimmista maailmassa. Mitä aiotte tehdä, jotta naisten raiskaaminen ja ruoasta ja vallasta syrjäyttäminen saadaan loppumaan? Naisten pahoinpitelyt ja raiskaamiset on sivuutettu kysymys, kun on kysymys nälästä, mutta todellisuudessa se on yhtä suuri ongelma.
Kun edistetään naisten oikeuksia, tulee korostaa naisten osallistumista yhteiskunnallisiin valtarakenteisiin esimerkiksi ilmastonmuutokseen liittyvässä kansallisessa ja kansainvälisessä päätöksenteossa. Naisten osallistumisoikeutta vahvistetaan mm. tukemalla naisten ja tyttöjen koulutusta kehitysyhteistyön kautta. Paikallistason yhteistyötä naisten ja tyttöjen oikeuksia ajavien järjestöjen sekä naisihmisoikeuspuolustajien kanssa tulee vahvistaa. Naisten ja tyttöjen seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia edistetään mm. EU:n ja kansainvälisten järjestöjen toimintakykyä vahvistamalla. Euroopan neuvoston (EN) naisiin kohdistuvan ja perheväkivallan vastaisesta sopimuksesta tulee saada mahdollisimman kattava ja tehokkaasti toimiva järjestelmä.
Presidenttinä pyrkisin varmistamaan, että ihmisoikeuksien, turvallisuuden ja kehityksen yhteenkuuluvuus huomioidaan sekä monenkeskisillä foorumeilla että maatasolla mm. valtavirtaistamalla ihmisoikeuksien turvaaminen, kehittämällä inhimillisen turvallisuuden käsitteen käytännön sovelluksia ja vahvistamalla valtioiden suojeluvastuun (Responsibility to Protect) toteutumista varsinkin siviiliväestön suojelussa ja konfliktien ehkäisyssä. On kiinnitettävä erityistä huomiota naisten ja tyttöjen asemaan ja oikeuksiin hauraissa ja konfliktinjälkeisissä maissa mm. toteuttamalla kansallinen ”Naiset, rauha ja turvallisuus” -toimintaohjelma.
Suomen on osallistuttava jatkossakin aktiivisesti ihmisoikeuksien, humanitaarisen oikeuden sääntöjen ja sukupuolinäkökulman valtavirtaistamiseen EU:n, YK:n ja ETYJ:in kriisinhallintatoiminnassa. Operaatioiden mandaatteihin tulee kirjata selkeät ihmisoikeustavoitteet. EU:n neuvoston suunnitteluelimiin ja itse operaatioihin osallistuvien ihmisoikeus- ja sukupuoliasiantuntijoiden määrää tulee lisätä. Tavoitteena on myös edistää ja tukea naisten osallistumista kriisinhallintaoperaatioiden johtamiseen. Kansallisen ihmisoikeuskoulutuksen kehittämisessä voidaan hyödyntää suomalaisten humanitaarisen oikeuden, ihmisoikeus- ja sukupuoliasiantuntijoiden kenttäkokemusta. Ihmisoikeus- ja sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen tulee varmistaa myös kansalaisjärjestöjen toimintaa tukemalla.
Suomi pyrkisi myös minun presidenttikaudellani vähentämään vakaviin kansainvälisiin rikoksiin syyllistyneiden rankaisemattomuutta mm. tukemalla Kansainvälisen rikostuomioistuimen toimintaedellytysten vahvistamista sekä YK:n perustamien entisen Jugoslavian ja Ruandan sotarikostuomioistuimien sekä Sierra Leonen erityistuomioistuimen toiminnan asianmukaista loppuunsaattamista.
Suomen kehitysyhteistyöpolitiikassa tulee noudattaa ihmisoikeusperustaista lähestymistapaa. Naisten oikeudet, osallistumismahdollisuuksien laajentaminen sekä HIV/AIDS:n ennaltaehkäisy ja taudin vaikutusten torjuminen ovat kehityspolitiikan läpileikkaavia teemoja, joiden tulokselliseen toteutumiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota niin ihmisoikeuksien valtavirtaistamisen kuin kohdennettujen ihmisoikeushankkeidenkin avulla.
Suomi pyrkii kehitysmaiden kanssa avoimeen ja tasa-arvoiseen vuoropuheluun ihmisoikeuksista, demokratiasta ja hyvästä hallinnosta ja tukee ihmisoikeuspuolustajien toimintaa.
Valtioneuvoston ihmisoikeuspoliittisen selonteon mukaisesti
- Suomi edistää naisten osallistumista yhteiskunnallisiin valtarakenteisiin kansainvälisten kansalaisjärjestöjen ja kehitysyhteistyön kautta esim. koulutusta vahvistamalla.
- Suomi ajaa kehitysyhteistyössään ja muilla keinoin naisten ja miesten yhtäläistä oikeutta omistaa maata ja muuta omaisuutta, sekä myös oikeutta periä sitä.
- Suomen tavoitteena on naisten roolin huomioiminen Kioton pöytäkirjaa täydentävässä tai sen korvaavassa sopimusjärjestelyssä, vahvistaa naisten osallistumista ilmastonmuutosta koskevaan päätöksentekoon, aikaansaada ilmastosopimukselle sukupuolistrategia ja työohjelma sekä saada ilmastosopimuksen rahoitusjärjestelyt myös naisten tietoon ja käytettäviksi.
- Suomi tukee Euroopan neuvostossa neuvoteltavan, naisiin kohdistuvan ja perheväkivallan vastaisen sopimuksen tekemistä mahdollisimman kokonaisvaltaiseksi ja kattavaksi sekä siihen liittyvän erillisen monitorointimekanismin perustamista.
- Suomi jatkaa naisten ja tyttöjen seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien edistämistä EU:ssa sekä kahdenvälisessä ja monenkeskisessä yhteistyössä, ja pyrkii vahvistamaan niitä edistävien kansainvälisten järjestöjen toimintakykyä.
- Suomi tiivistää paikallistason yhteistyötä naisten ja tyttöjen oikeuksia ajavien järjestöjen sekä naisihmisoikeuspuolustajien kanssa.
- Suomi nostaa naisten ja miesten tasa-arvon edistämisen osaksi kahdenvälisiä neuvotteluita kumppanuus- ja yhteistyömaiden kanssa.
Näiden kaikkien tavoitteiden puolesta olen valmis toimimaan myös presidenttinä kansainvälisesti.
Sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseen kuuluu keskeisesti seksuaali- ja lisääntymisterveysoikeuksien tunnustaminen osana ihmisoikeuksia. Kansainvälinen yhteisö on vahvistanut vuonna 1994 Kairossa pidetyssä YK:n väestö- ja kehityskonferenssissa sekä 1995 Pekingissä pidetyssä YK:n neljännessä naisten maailmankonferenssissa, että naisten ja tyttöjen mahdollisuus päättää itse omasta kehostaan, seksuaalisuudestaan ja lisääntymisterveydestään parantaa heidän mahdollisuuksiaan hankkia koulutusta sekä osallistua kodin ulkopuoliseen työhön ja yhteiskunnalliseen toimintaan. Yhteiskunnat, joissa seksuaali- ja lisääntymisterveysoikeudet eivät toteudu, kärsivät suuresta äitikuolleisuudesta ja niissä on usein suuri määrä orpona kasvaneita lapsia, jotka ovat vaarassa jäädä yhteiskunnan ulkopuolelle. Seksuaali- ja lisääntymisterveysoikeuksista huolehtiminen vahvistaa yhteiskunnallista vakautta.
Seksuaali- ja lisääntymisterveysoikeuksien edistäminen kohtaa edelleen päättäväistä vastarintaa kansainvälisillä foorumeilla. Yleensä kiistan aihe on abortti, mutta taustalla vaikuttaa laajemminkin suhtautuminen naisten ja tyttöjen yhteiskunnalliseen asemaan ja haluttomuus tunnustaa heidän oikeutensa päättää itse seksuaalisuudestaan ja lisääntymisestään sekä näiden oikeuksien kuuluminen ihmisoikeuksiin. Riitely on aiheuttanut paljon haittaa mm. YK-järjestöjen käytännön työlle.
4. Mitä ajattelette Suomen Yhdysvaltain-suhteista, jos republikaanien Mitt Romneystä tulee USA:n seuraava presidentti? Hän on ottanut tiukan kielteisen linjan naisten aborttioikeuteen. Hän on ryhtynyt vastustamaan aborttioikeutta jopa tilanteissa, joissa raskaus on odottaville naisille terveydellisesti vaarallinen. Romney haluaa ajaa alas myös arvostetun perhesuunnittelujärjestelmän. Eräiden republikaaniedustajien vaalipolitikointi on ollut lisäksi avoimen rasistista.
En hyväksy aborttioikeuden kieltämistä. Minusta Suomen tulee jatkaa naisten ja tyttöjen seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksien edistämistä kansainvälisesti. Suomen tulee pyrkiä yhteistyöhön seksuaali- ja lisääntymisoikeuksiin myönteisesti suhtautuvien tahojen kanssa ja mm. jatkaa voimakasta tukeaan YK:n väestöohjelmalle UNFPA:lle. Tätä tulee jatkaa on Yhdysvaltain presidenttinä kuka tahansa.
Takaisin kyselyn etusivulle.
Share Link: 
