Tasa-arvo ja rauha rakennetaan joka päivä uudestaan

Se, että joku on laillista, ei takaa sitä että se on oikein. On hienoa, että meillä on luottamusyhteiskunta, mutta pakolaisten palauttaminen vaarallisille alueille on väärin. Hälytyskellojen pitäisi soida”, presidentti Halonen sanoi Vasemmistonaisten järjestämässä Naiset ja rauha –seminaarissa lokakuussa. Kuva: Teemu Silván

Menneisyydestä on opittava ja katse suunnattava tulevaisuuteen. Naisten tehtävä on yhdistää maanpuolustuskeskustelu rauhankeskusteluun, sanovat presidentti ja presidenttiehdokas.

”Etenkin naiset ovat kertoneet, että presidentinvaalit on omalle persoonallisuudelle kauhean kova rääkki, sillä naisia katsotaan enemmän kuin kuunnellaan. Kunnioittakaa sitä, että Merjalla on oma minuus ja persoonallisuus, ja sen pitää säilyä pitkälle tulevaisuuteen”.

Näin evästi presidentti Tarja Halonen yleisöä Vasemmistonaisten järjestämässä Naiset ja rauha -seminaarissa lokakuun lopussa Helsingissä.

Seminaari toi yhteen entisen presidentin sekä Vasemmistoliiton presidenttiehdokkaan, Merja Kyllösen. Vuoropuhelua moderoi ja kommentoi kansanedustaja Hanna Sarkkinen, joka kiitti presidentti Halosta erityisesti roolimallina toimimisesta.

”Katselin sinua 12-vuotiaana tyttönä televisiosta ja ajattelin, että vau, naiset voivat olla johtajia ja presidenttejä, naiset ovat mitä vaan. Minä voi olla mitä vaan. Esimerkin voima on vahva. Mutta se ei ole riittävä, tarvitsemme myös rakenteet jotka tukevat sukupuolten ja kaikkien ihmisten tasa-arvoa”, Sarkkinen kertoi avauspuheessaan.

Nämä rakenteet eivät uudistu tai säily itsestään, vaan tasa-arvo vaatii jatkuvaa työtä jokaiselta sukupolvelta – kuten myös rauha.

”Prosessit menevät aina eteenpäin ja myös taaksepäin, tilanne ei ole koskaan pysyvä”, Halonen muistutti.

”Naiset ovat globaalisti tärkeä muutosvoima. Meidän pitäisi olla se voima, joka yhdistää maanpuolustuskeskustelun ja rauhankeskustelun, ettei rauhantyö olisi vain jotain mitä otetaan hyllyltä tarvittaessa esiin kun keskustelu enimmäkseen keskittyy puolustuspolitiikkaan”, Halonen sanoi.

Kovaa vai pehmeää turvallisuutta?

Nykyajan turvallisuuspolitiikkaa ei tehdä vain armeijan kenraalien kabineteissa, vaan myös ympäristöministeriöissä, sosiaali- ja terveysministeriössä ja tietoturva-asiantuntijoiden työpöydillä, Hanna Sarkkinen muistutti.

Perinteiset turvallisuusuhat kuten sisällissodat, suurvaltioiden voimapolitiikka ja ydinaseet ovat ratkottavana yhtä aikaa laajempien turvallisuusuhkien kanssa: nälän, ilmastonmuutoksen, eriarvoistumisen, terrorismin.

”Olemmeko me liiankin varovaisia puhumaan näistä laajemmista kysymyksistä”, Merja mietti.

”Usein on niin, että isoja haasteita ei halutakaan ottaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Jos puhun tasa-arvosta tai puhtaasta juomavedestä, on vastassa toimittajan tyhjä katse: ’eihän tuo ole oikeaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa’”, presidenttiehdokas kuvaili.

Laajoihin ja moninaistuviin turvallisuusuhkiin vastataan parhaiten kestävällä kehityksellä: ympäristön kantokyvyn huomioivalla, tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta rakentavalla yhteiskuntapolitiikalla.

Myös rauhanprosessit ovat tuloksellisempia, jos naiset ovat niissä mukana.

”Naiset pitävät yhteiskunnan hengissä sotaa käyvissäkin maissa, ja aseneuvotteluissa he tuovat kiinteämmin oikean yhteiskunnan mukaan keskusteluun”, presidentti Halonen arvioi.

”Naiset ovat maadoittava elementti”.

Globaalisti naisten asema on viime vuosikymmeninä parantunut, mutta sodat ja konfliktit ovat edelleen kestävän kehityksen ja naisten oikeuksien toteutumisen merkittävä este.

”Rauhanpolitiikka on myös tasa-arvopolitiikkaa. Niin tasa-arvon kuin rauhankin suuri este on niiden pitäminen itsestäänselvyytenä”, Hanna Sarkkinen summasi.