Uusliberaali kuntatalous riistää naisia ja heikentää palveluja

Kunta ei myöskään ole yritys. ”Mummojen, lasten ja ilmaston hoitoa ja suojelua ei voida hoitaa markkinoilla”, Vasemmistonaisten uudessa vaaliesitteessä painotetaan. Kunnissa tehdään yltiöpäistä kilpailuttamista ja yksityistämistä ilman kokonaisnäkemystä ja –suunnittelua. Uusliberalistinen talousmalli on nielaistu kakistelematta. Kuntatyöntekijöiden työolot tämä kehitys mullistaa. Vasemmistonaiset vaativat myös ennaltaehkäisyä: ”Murto-osa nykyisistä sosiaali- ja terveysmenoista tarvittaisiin, jos palvelut toimisivat ja turvaverkot kestäisivät koko elämänkaaren ajan.”

Kunnan työntekijöiden – pääosin naisten – palkat on saatettava kuntoon ja organisaatiot on virtaviivaistettava. Pätkä- ja silpputytöt on lopetettava, muuten maastamme loppuvat vauvat, kuntavaaliohjelmassa todetaan.

Naisten kunnallispoliittinen ura on maassamme varsin nuorta. Vuonna 1960 valtuutetuista oli naisia 8 prosenttia ja vielä vuonna 1980 ainoastaan hieman yli 20 prosenttia. Tämän hetkinen tilanne noin 34 prosenttia antaa oikeutetusti syyn puhua keskeneräisestä kansanvallasta.

Naisten vähäinen määrä on aiheuttanut sen, että kunnallispolitiikan käytännöt, toimintatavat, erilaiset verkostot ja ryhmät ovat muodostuneet hyvin miehisiksi. Kuntapolitiikka on pitkään mielletty myös pankkien, maanomistajien ja liikelaitosten keskinäistä etua ajavaksi temmellyskentäksi ja lehmäkauppoja virkanimityksistä punovien johtavien virkamiesten ja luottamushenkilöiden klubiksi. Näin siitä huolimatta, että nimenomaan kunnissa päätetään ihmisten jokapäiväiseen elämään ja arkeen vaikuttavista asioista.

Vasemmistonaiset toteavat, että kaivattua avoimuutta ja läpinäkyvyyttä voidaan edistää esimerkiksi arvioimalla budjettipäätösten vaikutuksia naisiin ja miehiin. Demokratian toteutuminen edellyttää aina molempien sukupuolten äänen kuulumista.